58 Aateliskartanoiden sij asta syntyi toisenla inen kartanodynastia 1700-luvulla Jämsään syntynyt kartanodynast:ia oli aateliskartanoita mahtavampi 20 vuotta Yij älän jäl keen v.ll639 Svanstrupe-suvun omistukseen siirtyi neljästä talonpoikaista losta muodostettu "Kaipol an yksityinen herrashrtano". Sen perijä Anna Svanstrupe avioitui nimismies ja rälss ikirjuri Gabriel Kijhlin kanssa, joka oli Vitikkalan kartanon vuokraaja. Parislmnnan poika Johan Kijhl peri Kaipolan ja omisti vaimonsa, Pälkäneen papintytär Kata rina Revalian kanssa myös Ruotsulan. Heidän tyttärensä Eva Kijhl avioitui Auvilan kruununvouti Erik Kekoniuksen kanssa. Samaan aika,an, kun Auvilaa emännö i Eva Kijhl, hänen vel!jensä Adam Kijhl isännöi Kaipolaa ja heidän serkkunsa Eva, Ma rgareta Kijhl emännö i Vitikkalaa, joka oli hänen miehensä nimismies Axel Palanderin virkatalo. Sama, perhe omisti yhtaikaa Auvilan, Kaipolan ja Ruot sulan isot rusthollit sekä isännöi Vitikkalaa. Koska kukaan omistajista ei asunut Ruotsula ssa, siitä tuli lsonvihan jälkeen suvun muiden jäsenten ti:Jrvakoti, jolloin rustholli;;i hoiti 29 vuott.l Erik K.ekoniuksen serkku Sipi Tuomaanpoika Olkkolasta. Pitäjää johti nimismiesten j a pappien " lain ja armon" liitto. Lopul ta Tapani Svanstrupen jä lkeläi sten tai heidän puolisoittensa hallussa olivat kaikki Jämsän suurimmat t alot eli Auvi la Hinkkala Hyppölä lso-Koljonen Kaipola Karha la Kerkkola Kuikka Kurra Kähö Olkkola Puttola . Pänkälä . Ruotsul a. Tauriala . Vitikkala. 'tiijälä ia vielä joitakin pikkutiloja. Talojen yhteinen pinta-ala vastaisi nyt isoa pi täjää. Kun papinvaa lin ratkais i usein se, miten edellisen papin leskeneläke voiti in hoitaa, fämsä,ssä oli Svanst rupe-suvusta peräkkä,in peräti 15 pappia ja niiden lisäksi muita virkamiehiä, va rsinkin nimismiehiä. Se, että hengellinen ja maallinen valta näin keski ttyi , oli Jämsä ll e lappujen lopuksi hyvä asia, koska Auvila-Sv,mstn,1 pe suvuissa oli mont.i hyvää, koulua käyr1yttä virkamiestä. Heitä arvostivat noille suvuille maansa, menettäneet ta lonpojatkin, joilla o li syytä kirota va in huonoja kuninkaitaan. Sukudynasti,m isännistä moni edusti valtiopäivillä talonpoikaissäätyä, mutw, oli Jämsässä sääty1ä inen. Uuden kansanom;;iisen m;;ihti.suvun pitäjä s;;ii v.1856, kun Jyväskylän Ha lisen ta lon poika Severus osti Juokslahdelta Konko l.i n t.i lon . Konkolan suvusta kolmelle ka nsa on ant.inut patruunan .irvonimen. Viimeisin heistä oli Juuso Walden. J1ämsäläinen komeilu alkoi vasta autonomian aikana 1SOO-lw11lla Harvinai se n pitkä ra uhan ai ka, viljelytekniikan kehitys ja eri tyis!!sti 'kääntöauran käyttöön otto nostivat !!sille jokilaakson kauan piilossa olleen varallisuuden. Mahtita lojen elämä muuttui herraskaiseksi. Lauri Kuusenmäki on k!!rtonut, kuinka isännät leveilivät hevosill aan ja ajopeleillään. Ruotsulan kartanossa 1800luvun lapulla huutolaispoikana ollut setäni kertoi hänkin olleensa kovin ylpeä, kun sai kunnian olla kartanon hienojen neli pyörävaunujen ku.skipoikana. Varmin säätyläisyyden tae Jämsässä o'li tuohon aikaan ruotsinkielen taito . Kun 1910-luvun lopulla pitäjän postinhoita jana o llut äi tini kävi kylässä P.i lmrotheilla, hänkin sai ruotsia puhuv;;ina kulkea pääovesta, jota käyttivät vain pitäjän säätyläiset . Muut kulkivat pä ätyovesta. Komeilu näkyi etenkin rakennuksissa, jo ita "Iso Keisa ri" Ernst Lampen v. 1918 :kehui "palatsimaisiksi". A W Arppen Jämsän suuri empiretyylinen puukirkko valmistui 1824. Sen !!Sime rkkiä seurat1m jokivarren ta iat hakivat uusiin päärakennuksiinsa mallin Helsingistä, jota Venäjän tsaarit rakensivat suuriruhtinaskunnan pää-kaupungiksi. Näin jokilaaksoon syntyi kaikki kertaustyy1 it kattava näytte ly. Se on harvinainen koko Suomessa. l;:mpir!!tyylin hienoimmat esimerkit ovat Ruots ulan ja Kuikan hyvin säilyneet rakennukset. Samaa tyyliä ovat kirkon ta puli ja Hinkka l;;in, Pataj oen sekä lson-Koljosen päärakennukset. Kaipolan ja Karha l.in päärakennuksissa oli uusgotiik;;ille tyypiUinen tornihuone. Helsingissäkin harvinaista uusbarokkia edustaa Saaren kartano . Vitikkalan kartanossa uusk la ssismia ja uusrenessanssia on yhdistelty sveitsi läisperä iseen nikkarityy1iin. Toinen hyvin hoidettu nikkarityylin edustaja on Jäm.sän pitkäaikaisen ja arvostetun va llesmann,in Hugo Palmrothin rakennuttama Tauri.i la, Seppolan sillan pielessä. Se on ;;irkkitehti Waldemar Backmanssonin pii rtämä ja nyt Kr istiina Palmrothin ja hänen miehensä Jukka Lukkar iniemen koti, jonka pihakin on hieno. M.i inittakoo.n, että Kristiinal'I isoisän isä Hugo Palmroth osti Taurial.i n ja Ala,•Apialan tilat v.1874 Hypoteekki-yhdistykseltä ja että Hugon poika Harry Palmroth oli,Jämsän yhteiskoulun opp ilas n:ro 1. Erään lainen poikkeus oli Viialan ta lonpoikainen päärakennus. Alun perin Vi ia lan kylän maat ulottuivat Kuhmoisten rajalle asti . Tästäkin sukutalosta t uli 1687 kruunun puustelli, joll aisena se säilyi 1900-luv1.1lle asti. 1700-luvulla ta lo$S,i asui Hämeen jalkaväkirykmentin katselmuskirj uri Ro.';.chierin suku, joka sekin kytkeytyy Auvilan sukuun. Myöhemmin kotiseutuneuvos Eino !Laaksonen osti Viia lan ja lahjoitti sen vanhan pää · rakennuksen Pälämäen kotiseutumuseolle, missä se pää~1ertiin lahoamaan. Tätä lahjoittaja suri loppuikänsä.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=