HASSI — KYLÄ, TALO JA SUKU
Päijänteen alue kuului aikoinaan Hollolan kirkkopitäjään. Siitä 1400-luvulla erotettu Jämsä oli keskiajalla Hämeen pohjoisin hallintopitäjä, johon kuului koko Päijänteen länsipuoli Pälämäjärven vesistöstä nykyiseen Jyväskylään asti. Tuon silloisen Suur-Jämsän eteläosista on v. 1539 tehtyyn Kustaa Vaasan maakirjaan merkitty kaksi kaukana toisistaan sijaitsevaa kylää, ‘Alhojärvi’ ja ‘Hassi eli Arvaja’. Jälkimmäisessä kylässä oli vain yksi yksinäistalo, jonka isäntänä oli ‘Olavi Hannunpoika Arvaja’. Nimi ‘Hassi’ liitetään hänen jälkeläisiinsä vasta myöhemmin. Maakirjoja seuraamalla voi nähdä, miten Hassin että Arvajan kylät ovat syntyneet tästä talosta, jonka tiedetään olleen samalla suvulla puolen vuosituhannen ajan.
Hassin yläkosken rantapellosta löytynyt kivikirves kertoo, että näissä erämaissa on liikuttu, ehkä asuttukin, jo esihistoriallisena aikana. Seudun vakinainen asutus alkoi lisääntyä vasta, kun Ruotsin kuningas lupasi, että kruunun erämaihin muuttava saa merkitä itselleen niin suuren maa-alan kuin mies päivässä tai kahdessa “käy” eli hiihtää. Ehkäpä joku Hollolan tai Asikkalan suunnalta tullut valtasi sukunsa vanhoista metsästysmaista itselleen talon niin, että hiihti ensin Pälämän rannasta pohjoiseen vievää kärrytietä Syrjävuoren taakse Sikamäen alle ja siitä sitten kohti itää Päijänteen rantaan. Muut rajat olivatkin sitten itsestään selviä vesistön rantoja.
Hassi oli yhtä yksinäistaloa hyvin kauan, kunnes siitä erotettiin perintötaloiksi ensin Hakuli 1762, Norola 1774, Torkkeli 1766 ja Latonen 1844. Vuonna 1792 käydyssä Iso-jaossa kylässä oli vakinaisesti viljeltyä peltoa 25 tynnyrinalaa, niittyä 77, metsää 2725 ja vettä 163 tynnyrinalaa eli yhteensä 2990 ta. (1 ta = n. 0,5 ha) Vaikka taloja oli vain neljä ja peltoa vähän, kylässä oli kuitenkin monta torppaa ja yllättävän paljon kaskiviljelyllä, metsästyksellä ja kalastuksella eläviä asukkaita.
Vaikka Hassi oli kaukana Jämsän keskustan jokivarren kylistä, se ei elänyt eristettynä, sillä vesitie ja kylän läpi kulkeva maantie toivat sinne ihmisiä, uutisia ja virikkeitä. Kylän väki muodosti eräänlaisen suurperheen, jonka vauraudesta ja hengenviljelystä kertoo se, että Huuskon poika Juonnas ja Hassin isäntä Kalle ostivat Jämsän ensimmäiset yksityiset raamatut v. 1764. Talon kirjahyllyssä oli muitakin harvinaisia aarteita. Isäntä Abel II haki hevosella Helsingistä harmonin ja opetteli 40-vuotiaana soittamaan sitä. Ja oppi niin hyvin, että osasi taidon neliäänisesti. Harrastustensa ja sijaintinsa vuoksi talo olikin Emil Hassin kuolemaan saakka pappien ja puhujien tunnettu maja-paikka.
Sukunimitutkijat väittävät ‘Hassi’ nimen olevan saksalaista alkuperää ja levinneen hansakauppiaiden Viipurista. Uskottavampi selitys lienee, että sanalla ‘hassi’ on ollut muinaissuomessa jokin nykykielestä kadonnut merkitys. Sen nimisiä paikkoja ja taloja on nimittäin ollut ympäri Suomea hyvien kalavesien rannoilla mm. Hailuodon, Kemijoen, Längelmäveden, Vuoksen ja Päijänteen rannoilla ainakin kolmessa paikassa. Kun sukunimi tuli usein paikannimen mukaan, voi olettaa sanan ‘hassi’ tarkoittaneen muinaisessa pyyntikulttuurissa jotakin kalastukseen liittyvää. Vähitellen paikannimi muuttui talon, kylän ja suvun nimeksi. Näin erämiesten kalakassassa asuvista tuli Kassaloita ja hassissa asuvista Hasseja.
